torstai 8. marraskuuta 2018

Kuinka laaja virtaus

Jäin miettimään kirjastosta lainaamani räsymattokirjan nimeä Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, joka toi mieleeni sen, miten isäni olisi kai hahmottanut kansallispuvut: perusväriä oplus tehdään jotakin lastenkasvatusta varten. Elikä silloin raitaessu olisi ollut lasten kasvamista varten, yksilön valinta, yksilön mielestä hedelmällistä maaperää lasten kasvaa, mikä kai tarkoittaa, että hänen omassa kasvatuksessaan sitä ei niin paljon ollut, sillä se yksinään ei ole kyllin hedelmällinen vaan tarvitaan laajempi elämänpiiri, mihin kai oletti lasten noin vain pääsevän kun ovat muiden kanssa tekemisissä tai kasvavat omilleen, mutta silloin tuo asu ei olisi ollut valtavirta, ainoa kansallispukutyyppi, vaan joka paikkakunnalla olisi erityyppisiä asuja paljon, kuka käytäntöön, kuka tunteisiin, kuka ammattiin, kuka perheeseen suuntautuneita, ainakin jolleivät samalle paikkakunnalle ole muuttaneet juuri tietyn täyn perässä kaikki, jotka sielläadsuvat, niin kuin kai vanhempani Helsinkiin. Olivatko ajat enne toiset, merkitsikö raita muutakin, vai oliko jokin pilallista ja sikis haluttiin tuorew sivistynyt linjaus kansallispuvuiksi, vai eivätkö vain ihmiset ymmärrä, että tarvitaan yhteiskunnassa monenlaisia suuntautumisia, kuka vetää keskiverrosta minkäkin yhteiskunnassa tarvittavan alan suuntaan, ja niinpuvutkin sellaiset, monenkirjavat. Niin tuliko nyt raitaessuisten kansallispukujen myötä liian ykispuolinen kuva siitä, millaista suomalainen elämä saa olla, jäivätkö nuoret lyttyyn?