Epäonnesta ja onnekkuuden löytämisestä

Joskus ainakin joillekin käy niin, että elämässä alkaa epäonnen kausi, asiat vain menevät huonosti, kuin romahtelisivat tavalliset järjestelyt ja kovan onnen kolhuja tulee ilman tavallista vastustuskykyä. Silloin on yleensä kyse siitä, että tulee vaikutetta joltakulta, jonka tavallinen taitotaso on niin kehno, mutta joka itse beesailee muiden hyvillä puolilla, koulutuksella, sivistyksellä tms. Tyypillinen tällainen ihminen on jotenkin ruutumallisen tyylinen ajattelultaan, konkreettisuutta raadollisuuteen asti korostava, kenties palikkajärjen asemaa korostava ja sitä, että täytyy, on pakko. Jotkut luulevat heitä osaaviksi ammattilaisiksi tai järkevämmiksi kuin muut, pelastautumisen tukipylväiksi esim. nuoremmille, joilta puuttuu heidän tyyliään. Ja niin he jäävät liian suurelle painotukselle, vaikka ovat elämäntaidoissa ja arkijärjessä heikkoja eivätkä kovin myötäeläviä. Heistäpääsee eroon karsimalla vaikutusvaltaa, esim. arvostelukykyyn nojaamiseen liittyvää asemaa, niiltä, jotka heitä arvostavat tuossa määrin eli ihan liiaksi. Tyypillisesti nu ovat kai itseä vanhempia tai kokeneempia, jotka jotenkin ohimennen kuin tyhminä tekevät sellaisia järjestelyjä toiselle. Joskus tuollainen ongelma on ryhmällä, jolla on epäonnea.