Palkkauksesta

En näitä niin tiedä,palkatta kirjoittelen, mutta mietin tuota, että mistä se sitten on kiinni, että kuka saa mitenkin palkkaa. Jos ruotsinkielisillä tuppaa olemaan hyvät palkat, onko?, niin se kai liittyisi siihen, että suorittavat tehtävät kuin tehtävän kauniisti, vaikkeivät aivan sen tasoisia olisi, kun taas suomalainen tekee työtä omalla taitotasollaan ja omalla motivaatiollaan, omalla hyvällä laatutasollaan, jolloin se ehkätyönantajan silmissä on vain yksi elementti eikä juuri se työtehtävä, johon silloin kaipasi tekijää, juuri ne kohdat täyttäen, mitä ideana on, mitä toivottiin. Eli suomalainen vastaa kysymykseen, että miksi tämä työ on tärkeä, kun taas ruotsinkielinen eli ruotsalaiseksi ja Ruotsin kannattajaksi itsensä mieltävä, vastaa kysymykseen, että olisi hyvä, jos joku olisi paikalla.

kanssa sillä, että olisi haaveammatissaan, on väliä. Sitä halutaan tukea ja siihen ohjata palkkauksellakin. Jos tulee ihan vain suoraan opinnoista, joista ei ole harrastunut, niin on liiaksi kuin palikka ja itse pyrkimässä muualle. Sen sijaan, jos lähtee haaveammattiinsa päin, vaikkapa Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.com avulla, niin on kai valmiimpi tarttumaan monenlaisiin tehtäviin, se tuntuu sallitummalta, ymmärtää sen toistenkin toiveena. Mutta puolivälissä: ei pedanttinen friikki eikä vastustaja, vaan ihan kivaan hommaan lähtevä, jaksaisi kai työtä hyvin ja tarttuisi mieluusti tehtäviin, monenlaisiin.

Tässä yhteydessä lienee hyvä käyttää työn idean näkövinkkeliä. Työnantajalla on jokin tehtävä, joka hänen tarvitsee saada tehdyksi tai jonka hän haluaa saada tehdyksi, mutta hän ei itse osaa, jaksa taiv iitsi tehdä sitä, ja niin hän joutuu maksamaan siitä palkkaa. Palkka on siis juuri tuon tietyn työn eri puolien tekemiseen, ei tietyistä tehtävistä huolehtivien ammattilaisten tavallisen työnkuvan mukaiseen, jollei tehtävä satu olemaan juuri sellainen.

Työnantaja kenties palkkaa aloittelijan ja kokeneen yhtä lailla, jos työ näyttää lähtevän sujumaan hyvin, muttei sellaista, jonka työ ontuu tai takeltelee.

Palkan suuruus kenties osin määräytyy siitä, millainen on työntekijän olemus, etenkin vaatteet ja tyytyväisen oloisuus: näyttääkö siltä, että hänelle on maksettu hyvin palkkaa, jos hän saa hyvin palkkaa? Silloin säästäjä voi jäädä pienemmälle palkalle kuin kädestä suuhun elävä, mutten tuota tiedä.