torstai 15. lokakuuta 2020

Niskassa roikkuvat asiat

 Jos harrastaa jotakin kulttuuria, niin se kai tuo pitkälti sellaista elämää kuin sen maan tai seudun katukuvassa, tavallista arkea tunnelmineen, murheineen, kuvioineen. Eri juttu on harrastaa sen kulttuurin suursaavutuksia, esim. kirjallisuusaarteita yms. Siksi jos harrastat jotakin, siiunä mukana saattaa tulla toisen maan arkea, esim. harrastustovereiltasi tai siksi että sinun luullaan olevan harrastunut sellaisesta elämästä. 

Vastaavasti, jos ihmisiä tai aiheita roikkuu niskassasi, niin sinun kenties luullaan olevan harrastunut heisttä, etenkin jos lähipiirissäsi joku on harrastunut heistä. Eli joku joka on saanut väärän käsityksen harrastuneisuudestasi luulee sinun mielikseen pyörittelevän noita aiheita mielessäsi, ja niin niitä ladotaan niskaasi liikaa, mihin kai auttaisi jonkin sortin tiedottaminen.

lauantai 12. syyskuuta 2020

Mitä paljon teet, se tuppaa toistumaan

 Usein sosiaalisissa tilanteissa kukin kuulostelee, että miten tämän ihmisen kanssa eletään, ja niin hän tuppaa jatkamaan aiheesta ja tyylilajista,a rvovalinnoista, jotka toisella ovat pinnalla, kais iinä mielessä, että ne ovat sitä uomaa, jota pitkin hän paljon elää. Eli koulu tuotti koulua lisää, vapaa-aikaankin, jollei joku muu tarjonnut muuta, ja siitä sitten joidenkin mielestä helposti jatkui yliopistoon ilman, ettöä ihmiseltä itseltään kysyttiin mitään. Kanssa kun harrastin kivaa japanilaista taistelulajia, niin vaikka se oli hyvää liikuntaa ja aika epäaggressiivista, kovin hauskaa, niin teemana siinä aina oli tappelu ja konfliktien ratkaiseminen, itsepuolustus, ja osa harrastajista ilkeiylynhaluisia luonteita tai itsepuolustustaitoja tarvitsevia tai armeijamaisia vahvuuksia ihannoivia, ja niin se kais itten toi konfliktimaisia tilanteita muuhun elämään, oli ikään kuin konfliktihenkinen tunnelma itsellä. Ja sitten btaas maalaaminen vakavasti otatmanani harrastuksena on tuonut rauhallisia viisaita ihmiskohtaamisai, vaikkei itse maalaaminen oel ollut puheena.

torstai 10. syyskuuta 2020

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Jos joulupukki onkin oikeasti olemassa

Lähetin nettikirjoitukseni tonttujen taidoista http://learntalents.blogspot.com Korvatunturille, ja heidän nettisivullaan oli kuva joulupukista kesälomaa viettämässä ja siitä jäi jälkikäteen vaikutelma, että tekee enemmän lahjoja kuin minä tonttutaitokirjoitusta laatiessani ja on omalla alallaan paljon taitavampi ja uskonnollinen tuo joulupukki, eli on siis paljolti sellainen kuin joulupukki oikeasti olisi. Eli kai Korvatunturilta voi toivoa lahjoja, joita tavallinen perheenjäsen ei kaupasta löytäisi. Joulupukin kai oletetaan olevan suomalaisten tukena, tuon Korvatunturin joulupukin. Ulkomaalaisten tukena on kai www.santaclausvillage,info Rovaniemellä, ja ulkomaalaiset joulupukit myös.

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Itsemurhaa pohtiville

Lainaus blogistani http://kuolleistaherattamisenohje.blogspot.com/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html

"Suruun kuolemisen taidosta
"Eutanasia ja varautuneen tsempin rentouttaminen vajoten
Minulla oli joskus undulaatteja ja minulla on vaikutelma, että jos undulaatin pari kuolee, niin undulaatti kuolee itsekin. Se on jonkinlainen taito: kun ei enää mene hyvin, kun tunteet sanovat, ettei tahdo jatkaa elämää ilman puolisoa, niin undulaatti osaa kuolla. Käsittääkseni se on jotakin sentapaista kuin lakata yrittämästä varautuneesti tsempata kehollaan, esim. pitämästä jäseniään jännittyneesti, niin niihin kenties varastoituneet myrkyt, kuona-aineet yms vapautuvat elimistöön ja jos silloin haluaa ihan vain vajoten johonkin masennusta muistuttavaan haipua pois elämästä ja kuolla pian pois, niin kuolee - ainakin jos on undulaatti, mutta voisiko tuo toimia ihmisiinkin?

Tuossa undulaatti jää uskollisesti sen kanssa, mitä rakastaa.
Mutta vaikka minulla olivanha undulaattipari, joka vaikuttivat rakkailta toiselleen je meille, niin ei sosiaalisempi kuollut heti jäyhemmän perään. Mutta joskus vuosia aiemmin, kun kuulin, että undulaatti voi kuolla surusta, sanoin lemmikeilleni, että minusta se on kaunis taito, haluaisin oppia sen. Ja niin minulle ajan kuluessa lukuisten ihan hyvin voivien lemmikkieni myötä syntyi käsitys siitä, miten voi kuolla surusta undulaatin mallin mukaan."
Lainaus blogistani http://parantamisesta2.blogspot.fi

Vaikkei tuo toimisikaan, niin kai sillä voi jotakin muuttaa elämäänsä rakastamiensa asioiden suuntaan, vaikka olisivat kaukaisempiakin, ja jättää joukon ikäviä asioita pois, vaikkeivät muut olisi samaa mieltä.
Joskus aikanaan pohdin itsemurhaa. Äitini oli valinnut opiskelualani ja se teki elämän ihan kamalaksi, mutten tuntunut pääsevän siltä pois. Niinpä mietin itsemurhaa. Kuulin jostakin ohjeen, että jso jollakulla syöpäsairaalla tms on vaikkapa puoli vuotta elinaikaa enää jäljellä, niin hänen tulisi miettiä, miten ne haluaa käyttää, mikäon sitä, mitä hän toivoo elämältä, ja omistaa nuo viime aikansa sille kokonaan tai siten kuin tuntuu hänestä hyvältä. Siitä oli jotakin iloa ammattialan vaihtoon: aloin saada positiivista elämänsisältöä. Mutta kun sekään ei riittänyt varsinaiseen alanvaihtoon, niin pohdin taas itsemurhaa ja kehitin oman version tuosta ajatuksesta: mitä jos ajattelisin tekeväni itsemurhan tänään, niin sehän katkoisi välit entiseen, en millään voisi mennä insinöörialan opiskelupaikalle enää, ja niin jos lykkäisinkin itsemurhaani puoli vuorokautta, mutten kertoisi siitä kenellekään, niin voisin lähteä minne vain mistä eniten pidän, vaikkapa kotimaanmatkalle tai muun ammattialan tapahtumaan, työvoimatoimistosta hakemaan ihan eri ammattialan työpaikkaa, jotakin mistä kovin itäisin, tai aloittaa jonkin uuden upeanhenkisen harrastuksern tai ostaa rahoillani joitakin vaatteita, jotka olisivat aivan erihenkiset, toivomani elämän henkiset ja käyttää niitäpokkana - mutten mennä vanhaan seuraan tai vanhoihin kuvioihini. Ja niin tuo irtiotto, aina uudelleen ja uudelleen paransi elämäi olennaisesti eikä minun enää tarvinnut pohtia itsemurhaa, kun olin päässyt konkreettisesti paljon parempaan elämään, mm. paljon paremmille ammattialoille."

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Ovatko kurssien vetäjät yhtä elämänviisaita kuin sinä, entä yhteiskunnallisesti heidän arvonsa?

Näin jälkikäteen yliopisto-opintojen aikaa muistellessani pisti silmään, kun netistä yritin katsoa jotakin etäopintovideota kiinnostavasta aiheesta, niin miespuolisen luennoitsijan ääni oli kovin kärisevä, kuin olisi romuttanut ison osan omaa lähestymistapaani,omaa arkijärkistä tapaani elää arkea, ja sellainen oli tyypillinen yliopiston piirre, jotenkin elämänkielteinen tai muuten huono lähestymistapa. Se kai on samaa kuin jos homo romuttaisi toisiltakin naismaiset lähestymistavat, tai insinööri kaiken muun kuin insinöörinäkökulman pahantekoineen, tai ulkomaalainen esim. ruotsinkielinen suomalaisen kulttuurillisen viisauden, jota hänellä itsellään ei kulttuuritaustastaan johtuen ole ollenkaan. Silloin käy niin, että jos ainakin osa tuttavapiiristäsi on patistamassa sinua opintoihin, niin he kai naivisti oelttavat opettajat sinulle pakollisiksi esikuviksi, ja jopa nappaavat tyylistäsi sitä, miltä opettajat vaikuttavat, ja laittavat sinut puolestaan heidän elämännäkökulmansa alaisuuteen, milloin käy huonosti, jos se on tuolla tavoin karsittu versio omaasi nähden, tulee siis epäonnea, vaikutusvallan puutetta, epöviisaat ratkaisut dominanteiksi elämässä ja yhteiskunnassa ympärilläsi, yms.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Tukea

Jotkau ajattelevat, että paremmin pärjäävän seura olisi hyvä tuki pulassa olijalle, mutta usein siinä käy niin, että paremmin pärjäävä saa silloin pulassa olemisvaikutetta ja alkaa hänenkin elämänsä ontua. Mutta paremmin pärjäävällä on usein enemmä'n elämänviisautta tai tuohon toisen tilanteeseen sopivaa elämänviisautta, joka ei kuitenkaan aina sovi tuolle toiselle ollenkaan. Mutta siis elämänviisautta opettelemalla voi pulasta hyvin päästä pois, poysyvästikin. Siihen hyviä ovat terveiden elämäntapojen ja terveellä tavalla tekemisen ohjeet sekä niiden tyyppiset elämänviisauden saralla laajemmin. Ne eivät aina ole samasta aiheesta kuin missä on pulassa, mutta ne parantavat elämää laajemmin ja voivat niin nostaa pulastakin pois, vaikka se olisi ihan eri aihepiirin pula. Laatimiani elämänohjeita nelisensataa: http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/03/terveet-elamantavat.html

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Useamman lemmikkieläimen pitämisestä

Minulla sujui ihan kivasti, kun oli kaksi koiraa. Nyt on enää yksi. Tuli mieleeni, josko siitä voisi oppia jotakin lasten kanssa hyödyllistä.

"Jokaiselle eläimelle on oma paikkansa
Ihmettelin tässä, kun elämä on tuntunut menevän jotenkin myttyyn, kun on ihan vain Banjon kanssa elänyt. Mutta olemme nyt yli puoli vuotta miettineet toisen koiran hankkimista, muttei ole rahaa, ja niin se meni Tori.fin katselemiseksi, mutta se on ollut kovin huono vaikute. Nyt sitten huomasin, että Banjo on miettinyt, että jos tulee toinen toira, mitä se toivoo, niin sen itse olisi oltava puolella tilalla siitä, mitä olen sille varannut. Mutta eihän se niin mene. Jos jaksaa toisen koiran, niin se on ilo, tuo oman jaksavaisuutensa, oman viehtymyksensä, rakentaa osin oman tilansa, jos elämässä sille aikaa ja voimia on. Ei se ole toiselta koiralta poiussa, trais itten ei pitäisi olla kahta koiraa yhtä aikaa. Mutta voi käydä, etteivät ne sovi yhteen, ja silloin niitä pitäisi pitää erillisemmin, tai ei voi pitää molempia. Mutta kun minulla oli japaninpystykorva ja tämä villakoira, niin kävelyllä villakoira osan aikaa juoksi ympyrää ja kiehkuroita ja japaninpystykorva taas halusi kaikkien vastaan tulevien vanhempien lihavien tätien syliin. Ei niillä ollut samat vaateet ja sama anti, kummallakin oli paikkansa ja ristiriitatilanteissa piti varjella kummankin elintilaa, vapautta hyvään elämään ja elämässä mukana olemiseen, omaan yksilölliseen tapaansa elää.
Ehkä joillakin, joilla on tasaisempi luonne ja samantapaisemmat koirat ja kenties työ taakkana niskassa ja lapset vievät osan huomiosta, niin menee niin, että puolet ja puolet, muttei asioita yleensä ole helppo niin kantaa, vaan parempaa jälkeä yleensä saa, kun tekee asioiden kiehtovuuden kantamana, ja silloin pitäisi onnistua valinnoissa, jotta se olisi mahdollisyta. Ostoksissa onnistumisesta olen oppinut, että enemmän oppii, jos on ykis huolella tehty ostos kuukaudessa tms, ei sen isommalla budjetilla kuin tavallisesti, eikä vain viidessä minuutissa kaupassa käyden, niin kuin aiemmin, ja jos myös tarttuu hyviin tarjouksiin, itselleen sopiviin. En tiedä oikein, voiko siitä oppia jotakin muuhunkin onnistumiseen.
"

* * *

Mietin tuota, että olisiko lasten kanssa helpompaa, jos heillä olisi itsenäisempi asema: olisivat haluamansa tyyppinen henkilöhahmo niin kuin yhteiskunnassa sopii, eivätkä vain sosiaalisina suhteina jossakin keskustelumaisessa tilanteessa vastaamassa johonkin kysymyksiin, että mitä mieltä olet. Villakoirani oppi eteväksi ajattelijaksi, kun kehuin sitä niistä, missä se onnistui hyvin, ja sanoin, että silläon potentiaalia paljoon, opetin ajattelukurssini (rakenteet hahmottava maisemakatse) mutten seurannut sen aivoituksia, kehuin vain hienoista mielipiteisä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Raiskauksien uhreille

Kaikki raiskaukset eivät ole samanlaisia. Ikävä on, jos vihollinen raiskaa, henkilö, josta ei pidä ollenkaan ja jota ei ole halunnut löhelleen. Helpompi on, jos henkilö, jota alustavasti katseli sillä silmällä, että olisiko siinä itselle pari, menee liian pitkälle. Mutta molemmissa tapauksissa toipumisen kannalta olennaista on, ettei jää tilanteeseen jumiin. Jollei jälkikäteen enää halua samaa miestä, ei toisten tulisi mitenkään pakottaa hänen kanssaan tekemisiin, vaan pitäisi saada vapaasti etsiä uusi parempi mies, josta itse pitää. On hyvä katsella useampaa, niin toipuu paremmin, on mukavia tuttavia siinä, vaikkei heti löytäisi oikeaa. Heilan löytämiseen ohjeita, vaikken niin taitava siinä ole: http://yksinaisille.blogspot.com . Myös hankalista kosijoista pääsee helpommin eroon, jos he aika helposti löytävät uuden parin muualta.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Esikuvista ym vaikutteista

Katselin netistä uutisotsikoita, niin yksi, jota en kyllä lukenut juttua, oli,e ttä Seela Sella, joka on vanha nainen ja useamman kerran ollut lehtijuttujen aiheena, oli kuulemma 40 vuotta valmistellut vainajia hautajaisia varten, mikä lienee kamalan iso rasite häneltä vaikutteita saavien vinkkelistä, tuoden jotenkin vähemmän pärjäilevää elämää kuten saiuraanhoitajan ammatti sairaanhoitajilel ympäristöineen. Voiko olla, että kovin monen esikuvan kohdalla tilanne on tuollainen: kantavat jotakin taakkaa työnsä tms puolesta ja niin vaikute ei ole niin hyvää, vaan hämäävän hyvältä kuulostava ja sitten onkin vähemmänpärjäävä, jos heiltä tulee vaikutetta. Mutta sellainen, joka on vain ratas, saa kai usein elää rauhassa, ja voisi niin ollen olla hyvän vaikutteen lähettäjä, muttei niin osaavainen. Mutta osaavaisen ongelmana on, että selvittää sellaista, mihin muut eivät kykene, ja niin takkaa voi olla muille liian suuri vaikka he itse sen kevyesti kantaisivat, ja aina eivät edes itse kanna kevyesti, esim. sairaanhoitaja voi olla itse sairastunut tauteihin, puolikuntoinen. Itse kun näitä ohjeita laadin, niin kauheesti tarttee miettiä eri ryhmiä, kuka reagoi mitenkin ja kuka osaa mitenkin paljon ja kuka milläkin keilenkäytöllä ja lähestymistavalla aihepiirin kanssa tekemisissä j amitenm heiodän tuttavansa ovat aihepiirin kanssa tekemisissä, eli ihan summamutikassa ei voi elellä, jos mallia yrittää ottaa, vaikka nää kirjoituksnei pyrkii olemaan oppimateriaalia tms.

7.6.2020   Aina eivät ihmiset itse tiedä, miksi ovat tietynlaisessa pulassa. He vain ovat pulassa, ja silloin jos saat heiltä vaikutetta, niin siitä ei käy ilmi, miten tuon pulan välttää. Siksi pulassa oleville ei ole hyvä pitää seuraa, jos ei itse kestä sellaista vaikutetta, sellaista pulaa. Vaan olisi eleltävä hyvällä tervehenkisellä tavalla itse ja neuvottava, miten sellaisen elämäntavan tavoittaa: esim. suositeltava kirjoja, innostettava liikkumaan ja luontoon, yms.

Miten sinua muistetaan

Niin kuin ammatti luo ihmiselle lokeroa aina olla sen tyyppinen kuin siinä ammatissa, niin myös suuret teot yms, joista muistetaan, luovat tuon muistelemisen tavan tyyppistä lokeroa, esim. vanhuksille rauhallisen elämän, jossa nuori voi huolella miettiä, miten vanha tekisi.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Ympäristökysymysten ratkaisemisesta toimiva menetelmä sävelmänä

"

Solving environmental rpoblems, an advice in a melody form



http://kokonaiskuvat.blogspot.com some 200 answers to environmental questions this way, but in Finnish.

I am not sure if the two first lower C's ought to be #C's or just C's, but the third lower C I guess to be #C and the #F and upper #C's are surely right.

3 first notes: gathering a good aporoach especially to what comes to feelings and choice of solutions.
C and GC the environmental problem or question objectuively.
Upper-#CA an ideal that handles also that area of life, an ideal that could offer solutions, is promising as such.
Three shorter notes, thinking of the ideals, of the solutions they typicall bring and do they bring anything to this question here.
GC practical version of such solition with healthy spirit and schooled thinking.
upper#CA the ideal as it works out here.
GE#C A well working application of the solution with schooled objectivity and healthy spirit, healthy ways of living.

17.12.2019   Instead of just ideals you can try also higher skill levels and things benefical for high skill. "

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Elämässä pärjäämisestä

Yleensä, jollei ole itsellä keinoja selvitä tilanteesta eikä kyllin avuliaita taitavia auttajia, niin ei selviä pulasta. Mutta jos laittaa korvansa taaksi jo alunperin kaikki lähes kaikille tarkoitetut hyvät elämänohjeet ja elää niiden mukaan viisaasti, omaa näkemystään kuunnellen, niin on hankalan kohdan vastaan tullessa valmis monella keinoin yltämään siitä ylitse, on joustavuutta ja taitoja, luonteenlaadun erilaisia tenhoavia puolia, joihin voi väliaikaisesti satsata. Mutta pelkät taidot eivät riitä, vaan on myös sovittava yhteen muun maailman kanssa, oltava kyllin kiva muiden silmissä, ja se tapahtuu yleensä "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen mukaan elämällä, sekä kyllin vastuuntuntoinen maailmassa, mikä tarkoittaa yleensä, että ottaa maailman ilmiöt sinä, mitä ne elämälle ja maailmassa ovat, eikä laiminlyö tuota perusjärkeenkäyvyyttä, toistenkin arkielämän edellytystä.

torstai 4. heinäkuuta 2019

Surista ja eteenpäin jatkamisesta

"Wednesday, June 19, 2019

Sad, mourning

My Japanese spitz died almost two weeks ago. It was a very nice dog and 11 years old, interested in curing.


Now that I have begun to think that Vaapukka only died, it helps the sorrow to take more distance and to wish well, like in some spiritual context maybe, and to keep some idealistic or polite picture of him. And about these I tried to make the tune, to help also others in sorrow.

* * *

30th of June 2019   I do not think it good at all to tidy very much at one time after the death of someone, but just to take some things with poor spirit away and on a good moment tidy or arrange something so that it is good to continue life.

* * *

3rd of July 2019   Japanese spitz is an all-white dog breed, so maybe the tune does not fit other coat colours. It also may be that the tune relates to just Vaapukka's memory and not to other dogs. But the advices ought to be ok for others too."

http://composingmelodies.blogspot.com/

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Palkkauksesta

En näitä niin tiedä,palkatta kirjoittelen, mutta mietin tuota, että mistä se sitten on kiinni, että kuka saa mitenkin palkkaa. Jos ruotsinkielisillä tuppaa olemaan hyvät palkat, onko?, niin se kai liittyisi siihen, että suorittavat tehtävät kuin tehtävän kauniisti, vaikkeivät aivan sen tasoisia olisi, kun taas suomalainen tekee työtä omalla taitotasollaan ja omalla motivaatiollaan, omalla hyvällä laatutasollaan, jolloin se ehkätyönantajan silmissä on vain yksi elementti eikä juuri se työtehtävä, johon silloin kaipasi tekijää, juuri ne kohdat täyttäen, mitä ideana on, mitä toivottiin. Eli suomalainen vastaa kysymykseen, että miksi tämä työ on tärkeä, kun taas ruotsinkielinen eli ruotsalaiseksi ja Ruotsin kannattajaksi itsensä mieltävä, vastaa kysymykseen, että olisi hyvä, jos joku olisi paikalla.

kanssa sillä, että olisi haaveammatissaan, on väliä. Sitä halutaan tukea ja siihen ohjata palkkauksellakin. Jos tulee ihan vain suoraan opinnoista, joista ei ole harrastunut, niin on liiaksi kuin palikka ja itse pyrkimässä muualle. Sen sijaan, jos lähtee haaveammattiinsa päin, vaikkapa Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.com avulla, niin on kai valmiimpi tarttumaan monenlaisiin tehtäviin, se tuntuu sallitummalta, ymmärtää sen toistenkin toiveena. Mutta puolivälissä: ei pedanttinen friikki eikä vastustaja, vaan ihan kivaan hommaan lähtevä, jaksaisi kai työtä hyvin ja tarttuisi mieluusti tehtäviin, monenlaisiin.

Tässä yhteydessä lienee hyvä käyttää työn idean näkövinkkeliä. Työnantajalla on jokin tehtävä, joka hänen tarvitsee saada tehdyksi tai jonka hän haluaa saada tehdyksi, mutta hän ei itse osaa, jaksa taiv iitsi tehdä sitä, ja niin hän joutuu maksamaan siitä palkkaa. Palkka on siis juuri tuon tietyn työn eri puolien tekemiseen, ei tietyistä tehtävistä huolehtivien ammattilaisten tavallisen työnkuvan mukaiseen, jollei tehtävä satu olemaan juuri sellainen.

Työnantaja kenties palkkaa aloittelijan ja kokeneen yhtä lailla, jos työ näyttää lähtevän sujumaan hyvin, muttei sellaista, jonka työ ontuu tai takeltelee.

Palkan suuruus kenties osin määräytyy siitä, millainen on työntekijän olemus, etenkin vaatteet ja tyytyväisen oloisuus: näyttääkö siltä, että hänelle on maksettu hyvin palkkaa, jos hän saa hyvin palkkaa? Silloin säästäjä voi jäädä pienemmälle palkalle kuin kädestä suuhun elävä, mutten tuota tiedä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Edullinen sosiaalinen ympäristö

  • Edullinen sosiaalinen ympäristö on kai samanmielinen, joka tuumii, että tuossahan tuo kivasti juoksentelee ympäriinsä, niin kuin jotkut lapsestaan tai aviopuolisostaan ja niin kuin itselle sopiva lokero tuo samanmielisten seurassa, esim. jos on sukupuliroolit jotenkin sopvat. On siis tavallaan etöiset välit, tavallaan luotettavasti samanlaisinapysyvät ja tukea tuovat mutta omaa elintilaa kullekin jättävät. No, näin luulen.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Sävelmänpätkä

Blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi

"19. maaliskuuta 2019   Tässä joku päivä mietin, voiko omalla lähestymistavallaan, elämäntavallaan yms valita esim, paljonko on luontoa tai jotakin rakastamaansa asiaa elinympäristössään, ja mietin, voisiko siitä tehdä laulun, ja niin kokeilin, vaikka oli musiikin kannalta huono päivä, jotenkin monotoninen, mutta niin sävelmän palasesta tuli pidempi, jo laulun pituusluokkaa ainakin lähes tulkoon:

 "



maanantai 10. joulukuuta 2018

Epäonnesta ja onnekkuuden löytämisestä

Joskus ainakin joillekin käy niin, että elämässä alkaa epäonnen kausi, asiat vain menevät huonosti, kuin romahtelisivat tavalliset järjestelyt ja kovan onnen kolhuja tulee ilman tavallista vastustuskykyä. Silloin on yleensä kyse siitä, että tulee vaikutetta joltakulta, jonka tavallinen taitotaso on niin kehno, mutta joka itse beesailee muiden hyvillä puolilla, koulutuksella, sivistyksellä tms. Tyypillinen tällainen ihminen on jotenkin ruutumallisen tyylinen ajattelultaan, konkreettisuutta raadollisuuteen asti korostava, kenties palikkajärjen asemaa korostava ja sitä, että täytyy, on pakko. Jotkut luulevat heitä osaaviksi ammattilaisiksi tai järkevämmiksi kuin muut, pelastautumisen tukipylväiksi esim. nuoremmille, joilta puuttuu heidän tyyliään. Ja niin he jäävät liian suurelle painotukselle, vaikka ovat elämäntaidoissa ja arkijärjessä heikkoja eivätkä kovin myötäeläviä. Heistäpääsee eroon karsimalla vaikutusvaltaa, esim. arvostelukykyyn nojaamiseen liittyvää asemaa, niiltä, jotka heitä arvostavat tuossa määrin eli ihan liiaksi. Tyypillisesti nu ovat kai itseä vanhempia tai kokeneempia, jotka jotenkin ohimennen kuin tyhminä tekevät sellaisia järjestelyjä toiselle. Joskus tuollainen ongelma on ryhmällä, jolla on epäonnea.

torstai 8. marraskuuta 2018

Kuinka laaja virtaus

Jäin miettimään kirjastosta lainaamani räsymattokirjan nimeä Kyynärä pohjaa, kortteli raitaa, joka toi mieleeni sen, miten isäni olisi kai hahmottanut kansallispuvut: perusväriä oplus tehdään jotakin lastenkasvatusta varten. Elikä silloin raitaessu olisi ollut lasten kasvamista varten, yksilön valinta, yksilön mielestä hedelmällistä maaperää lasten kasvaa, mikä kai tarkoittaa, että hänen omassa kasvatuksessaan sitä ei niin paljon ollut, sillä se yksinään ei ole kyllin hedelmällinen vaan tarvitaan laajempi elämänpiiri, mihin kai oletti lasten noin vain pääsevän kun ovat muiden kanssa tekemisissä tai kasvavat omilleen, mutta silloin tuo asu ei olisi ollut valtavirta, ainoa kansallispukutyyppi, vaan joka paikkakunnalla olisi erityyppisiä asuja paljon, kuka käytäntöön, kuka tunteisiin, kuka ammattiin, kuka perheeseen suuntautuneita, ainakin jolleivät samalle paikkakunnalle ole muuttaneet juuri tietyn täyn perässä kaikki, jotka sielläadsuvat, niin kuin kai vanhempani Helsinkiin. Olivatko ajat enne toiset, merkitsikö raita muutakin, vai oliko jokin pilallista ja sikis haluttiin tuorew sivistynyt linjaus kansallispuvuiksi, vai eivätkö vain ihmiset ymmärrä, että tarvitaan yhteiskunnassa monenlaisia suuntautumisia, kuka vetää keskiverrosta minkäkin yhteiskunnassa tarvittavan alan suuntaan, ja niinpuvutkin sellaiset, monenkirjavat. Niin tuliko nyt raitaessuisten kansallispukujen myötä liian ykispuolinen kuva siitä, millaista suomalainen elämä saa olla, jäivätkö nuoret lyttyyn?