Lainaus blogistani
http://kuolleistaherattamisenohje.blogspot.com/2016/02/suruun-kuolemisen-taidosta.html
"Suruun kuolemisen taidosta
"Eutanasia ja varautuneen tsempin rentouttaminen vajoten
Minulla oli joskus undulaatteja ja minulla on vaikutelma, että jos
undulaatin pari kuolee, niin undulaatti kuolee itsekin. Se on
jonkinlainen taito: kun ei enää mene hyvin, kun tunteet sanovat, ettei
tahdo jatkaa elämää ilman puolisoa, niin undulaatti osaa kuolla.
Käsittääkseni se on jotakin sentapaista kuin lakata yrittämästä
varautuneesti tsempata kehollaan, esim. pitämästä jäseniään
jännittyneesti, niin niihin kenties varastoituneet myrkyt, kuona-aineet
yms vapautuvat elimistöön ja jos silloin haluaa ihan vain vajoten
johonkin masennusta muistuttavaan haipua pois elämästä ja kuolla pian
pois, niin kuolee - ainakin jos on undulaatti, mutta voisiko tuo toimia
ihmisiinkin?
Tuossa undulaatti jää uskollisesti sen kanssa, mitä rakastaa.
Mutta
vaikka minulla olivanha undulaattipari, joka vaikuttivat rakkailta
toiselleen je meille, niin ei sosiaalisempi kuollut heti jäyhemmän
perään. Mutta joskus vuosia aiemmin, kun kuulin, että undulaatti voi
kuolla surusta, sanoin lemmikeilleni, että minusta se on kaunis taito,
haluaisin oppia sen. Ja niin minulle ajan kuluessa lukuisten ihan hyvin
voivien lemmikkieni myötä syntyi käsitys siitä, miten voi kuolla surusta
undulaatin mallin mukaan."
Lainaus blogistani http://parantamisesta2.blogspot.fi
Vaikkei tuo toimisikaan, niin kai sillä voi jotakin muuttaa elämäänsä
rakastamiensa asioiden suuntaan, vaikka olisivat kaukaisempiakin, ja
jättää joukon ikäviä asioita pois, vaikkeivät muut olisi samaa mieltä.
Joskus aikanaan pohdin itsemurhaa. Äitini oli valinnut opiskelualani ja
se teki elämän ihan kamalaksi, mutten tuntunut pääsevän siltä pois.
Niinpä mietin itsemurhaa. Kuulin jostakin ohjeen, että jso jollakulla
syöpäsairaalla tms on vaikkapa puoli vuotta elinaikaa enää jäljellä,
niin hänen tulisi miettiä, miten ne haluaa käyttää, mikäon sitä, mitä
hän toivoo elämältä, ja omistaa nuo viime aikansa sille kokonaan tai
siten kuin tuntuu hänestä hyvältä. Siitä oli jotakin iloa ammattialan
vaihtoon: aloin saada positiivista elämänsisältöä. Mutta kun sekään ei
riittänyt varsinaiseen alanvaihtoon, niin pohdin taas itsemurhaa ja
kehitin oman version tuosta ajatuksesta: mitä jos ajattelisin tekeväni
itsemurhan tänään, niin sehän katkoisi välit entiseen, en millään voisi
mennä insinöörialan opiskelupaikalle enää, ja niin jos lykkäisinkin
itsemurhaani puoli vuorokautta, mutten kertoisi siitä kenellekään, niin
voisin lähteä minne vain mistä eniten pidän, vaikkapa kotimaanmatkalle
tai muun ammattialan tapahtumaan, työvoimatoimistosta hakemaan ihan eri
ammattialan työpaikkaa, jotakin mistä kovin itäisin, tai aloittaa jonkin
uuden upeanhenkisen harrastuksern tai ostaa rahoillani joitakin
vaatteita, jotka olisivat aivan erihenkiset, toivomani elämän henkiset
ja käyttää niitäpokkana - mutten mennä vanhaan seuraan tai vanhoihin
kuvioihini. Ja niin tuo irtiotto, aina uudelleen ja uudelleen paransi
elämäi olennaisesti eikä minun enää tarvinnut pohtia itsemurhaa, kun
olin päässyt konkreettisesti paljon parempaan elämään, mm. paljon
paremmille ammattialoille."