Joskus aikanaan, kun en ollut oikein jaksavainen siivoamaan ryhtymisessä, niin keksin sellaisen, että jos joskus oli hyvä aikaansaava päivä, vaikkapa kiva sää ulkoilla tai muuten hyvä toimelias mieli, niin jos silloin siivosin vaikkapa huoneen jonkin nurkan ja laitoin kivaksi, niin että työn jälkeen jäi tuota hyvänaikaansaavan mielialan henkeä, niin saatoin siitä sitten ottaa mallia elämään, saada vauhtia ja siivota sen mallin mukaan myöhemmin loputkin huonetta. Vastaava tuntuisi toimivan mielialan paratajana: kun hyvänä hetkenä, jolloin elämä sujuu hyvin, laittaa jonkin seudun huoneestaan kivemmaksi, niin se jotenkin kantaa jaksavaisuutta paremmin kuin huonona hetkenä romahdelleet kohdat. Ja niin saa jaksavaisuuden suurin piirteins ille tasolle noin keskimäärin.
Vastaavaa voi tehdä muiden elämän asioiden kanssa: jos vaikka pidät jostakin laulusta tai muusta elämänalueesta kovin, niin voit päättää olevasi sillä tavoin suuntautunut, löytää uomasi niiltä kohden, ja karsia, laiminlyödä ja jättää muille niin harrastuneille työt, joita pitdät luonteellesi tai jaksavaisuudellesi sopimattomina. Tai ainakin löytää niille kivemman muodon. Vaihtaa siis ihmistyyppiäsi noin haaveisiisi päin. Mutta aina se ei käy muiden silmissä, mutta huojentaa kumminkin omaa elämää, kun voi saada sen uomat paremmiksi.
