Kun olen ihmisiä katsellut ja yrittänyt ymmärtää elämää ja etebnkin, kuinka kukin saisi hyvän elämän, niin elämän ongelmien syynä on kullakin näyttänyt olevan, että on jokin tavallinen uoma, tyylilaji ja ajattelukyvyn ym taitojen määrä, millä elävät ja ratkovat vastaan tulevat hankaluudet.Ja ovat ongelmissa, kun se ratkaisutraoa ei riitä. Toisen silmin se näyttää kuin ihmisellä olisi kaavamainen lähestymistapa, vaikka oikeasti on kyse siitä, ettei hän veny kaikkeen. Ja niin sivustakatsojat vain tuumivat, että siihen olisi ollut tuo tavallinen ratkaisu, se ja se elämänalue, mutta kun se ei kelpaa, niin en tiedä, ettämikä sitten auttaisi. Yleensä nuo ongelmat ovat kai ystävällisten aika etäisten tai kovin etäisten sivustakatsojien laittamia, sillä he ovat kaikista ystävällisimpiä, sympatiseeraavat juuri laittavat toiselle mahdollisuuksia elämässä, ja kun heitä on monenlaisia, niin auttavat aika moneen, mutteivät sitten niin osaa rtakoa jos ongelmia vielä jää, eivätkä kai osaisi jos urautuisivat lähemmin tekemisiin.
Kun ratkaisuja olen erikseen miettinyt, niin tavallisimpia toimivia ratkaisutapoja ovat kapasiteetin laajennus (rukous, sivistys, terveet elämäntavat, laajempi elämänpiiri, toimeliaisuus), useampialaisuus (välillä eri elämänalojen tekemisiä, niin on isompi kirjo, mihin arki joustaa), sympaattisuus ( perustekemiset, asiat joista pitää, kenties kyllin tyhmä) ja seuran&tekemisten&paikkakunnan vaihto omien haaveiden suunnalle kovin pitkälle, jos vain suinkin onnistuu.
