Minulla sujui ihan kivasti, kun oli kaksi koiraa. Nyt on enää yksi. Tuli mieleeni, josko siitä voisi oppia jotakin lasten kanssa hyödyllistä.
"
Jokaiselle eläimelle on oma paikkansa
Ihmettelin tässä, kun elämä on tuntunut menevän jotenkin myttyyn, kun on
ihan vain Banjon kanssa elänyt. Mutta olemme nyt yli puoli vuotta
miettineet toisen koiran hankkimista, muttei ole rahaa, ja niin se meni
Tori.fin katselemiseksi, mutta se on ollut kovin huono vaikute. Nyt
sitten huomasin, että Banjo on miettinyt, että jos tulee toinen toira,
mitä se toivoo, niin sen itse olisi oltava puolella tilalla siitä, mitä
olen sille varannut. Mutta eihän se niin mene. Jos jaksaa toisen koiran,
niin se on ilo, tuo oman jaksavaisuutensa, oman viehtymyksensä,
rakentaa osin oman tilansa, jos elämässä sille aikaa ja voimia on. Ei se
ole toiselta koiralta poiussa, trais itten ei pitäisi olla kahta koiraa
yhtä aikaa. Mutta voi käydä, etteivät ne sovi yhteen, ja silloin niitä
pitäisi pitää erillisemmin, tai ei voi pitää molempia. Mutta kun minulla
oli japaninpystykorva ja tämä villakoira, niin kävelyllä villakoira
osan aikaa juoksi ympyrää ja kiehkuroita ja japaninpystykorva taas
halusi kaikkien vastaan tulevien vanhempien lihavien tätien syliin. Ei
niillä ollut samat vaateet ja sama anti, kummallakin oli paikkansa ja
ristiriitatilanteissa piti varjella kummankin elintilaa, vapautta hyvään
elämään ja elämässä mukana olemiseen, omaan yksilölliseen tapaansa
elää.
Ehkä joillakin, joilla on tasaisempi luonne ja samantapaisemmat koirat
ja kenties työ taakkana niskassa ja lapset vievät osan huomiosta, niin
menee niin, että puolet ja puolet, muttei asioita yleensä ole helppo
niin kantaa, vaan parempaa jälkeä yleensä saa, kun tekee asioiden
kiehtovuuden kantamana, ja silloin pitäisi onnistua valinnoissa, jotta
se olisi mahdollisyta. Ostoksissa onnistumisesta olen oppinut, että
enemmän oppii, jos on ykis huolella tehty ostos kuukaudessa tms, ei sen
isommalla budjetilla kuin tavallisesti, eikä vain viidessä minuutissa
kaupassa käyden, niin kuin aiemmin, ja jos myös tarttuu hyviin
tarjouksiin, itselleen sopiviin. En tiedä oikein, voiko siitä oppia
jotakin muuhunkin onnistumiseen.
"
* * *
Mietin tuota, että olisiko lasten kanssa helpompaa, jos heillä olisi itsenäisempi asema: olisivat haluamansa tyyppinen henkilöhahmo niin kuin yhteiskunnassa sopii, eivätkä vain sosiaalisina suhteina jossakin keskustelumaisessa tilanteessa vastaamassa johonkin kysymyksiin, että mitä mieltä olet. Villakoirani oppi eteväksi ajattelijaksi, kun kehuin sitä niistä, missä se onnistui hyvin, ja sanoin, että silläon potentiaalia paljoon, opetin ajattelukurssini (rakenteet hahmottava maisemakatse) mutten seurannut sen aivoituksia, kehuin vain hienoista mielipiteisä.
