En oikein tiedä, että miksi, mutta käytännössä itselleen ja tekemisilleen saa tilaa, kun menee syömään tai ln juuri syöneenä hyvillä mielkn ruuasta. Jotkut toki tsrvitsevat ruokaa ja heidän elämänsä sujuu pstemmin, kun ovat juuri dyöneet. Ja joillakin on kireä mieliala johon auttaa, kjn syövät. Mutta ylipäätään en tiedä, mikä efektin varsinainen syy on, jos et ole niin suutiruokainen itse. Toiset ksi pitävät sinua leppeämpämä, jos syöt niin tuhdisti kiin mikä noille toisille olisi kkva ateria. Perusateria tähän olisi syödä itsensä lämpöisen tyytyväiseksi hyvällä ruuslla tai ditten syödä hyvillä mielin kotonaleivottua pullaa. Mutta tavallisesti, jollet ole niin nälkäinen, niin yleensä riittää syödä haukkaisu jotakkn tavallista ruokaa, jos kerran niin on ihan kylläinen, eikä yhtään laihduttsjan oloinen. Ehkä syy on se, että sosiasliset asiat vaativat usein ekstravoimia ja kobin kylläisen jaksavaisena jaksat ylittää jonlin hankaluuden, joka muuten ilmenisi epäonnena. Kanssa jos toisten kanssa on enemmän sosiaalinen niin näiltä tulee enemmän vaikutetta, mikä meinaa, että ravinno tarvekin muuttaa näiden suuntaan. Kanssa jos olettaa, että toinen on matalasoutuisempi, siis enemmän pulassa ja taitamattomampi ja huonompas jälkeä tekevä, niin sen yli jaksaminen ja siihen jonkun kohennunsen keksiminen kysyy usein enemmän ruokaa, ainakin jos häneltä itseltään kysyy.
29.8.2021 Tämä ei siis ole vain oman ruuantarpeen juttu vasn pikemminkin sosiaalisuuden tai hengellisyyden tai tropiikkilaisten pöpöjen.
